Louhi -runokilpailun satoa

June 30, 2016

Louhi-runokilpailu, jonka aiheena oli Ystävyys osallistui 15 runoilijaa ja 45 runoa.

Runojen taso oli korkea ja hyvin monipuolinen, mukaan mahtui runomittaa ja modernimpaa tulkintaa olipa runoa karjalan kielelläkin.

 

Kilpailusarjoja oli kolme: Vellamo -sarja oli alle 15 v. Tähän sarjaan ei tullut yhtään runoa.

Tiera-sarja 16-18 v. Sarjaan tuli viisi runoa yhdeltä henkilöltä, ja Louhi -sarja 19-100 v, joka oli osallistujamäärältään suurin 14 osallistujaa.

 

Tuomaristossa oli kirjailija Esko-Pekka Tiitinen ja Kulttuuriyhdistys Louhi ry:n johtokunta;

Tuija Hirvonen-Puhakka /puheenjohtaja, Tuula Tirronen/varapuheenjohtaja/rahastonhoitaja ja jäsen Pauli Tahvanainen.

 

Louhitalossa 17.6.2016 klo 14- olleessa tilaisuudessa julkistettiin runokilpailun voittajat.

 

Tiera-sarja 16-18 v. Voitti nimimerkki Violet, enolainen Anna-Katariina Puhakka.

Arvosteluissa runosta:  ”Sinä siellä,”  lyhyt, hyvin rytmitetty ja sisältö iloinen sekä tunteikas. Erittäin sympattinen runo.

 

Sinä siellä:                                                                                 Meri

Hymy kasvoillaan vilkuttaen                                                  tyyni ja rauhallinen

odottaen ja rakastaen                                                            keskellä saari paikoillaan odottaen

en malta odottaa                                                                    kutsuen luokseen lepäämään

milloin hänet nähdä saan                                                      ystäviään merten ja maan

nuo iloiset kasvot

monien vuosien takaiset

muuttumattomat

iloiset ja rauhalliset

 

Louhi-sarja 19-100 v. Ensimmäinen sija jaettiin  nimerkki päivänkakkara, Polvelalainen Leena Pirinen ja Raino nimimerkin Joensuulaisen Raimo Harisen kesken.

 

Arvosteluissa Leena Pirisen ”Ystävyys” runosta todetaan,  että runomittainen, lyhyt ja ytimekäs sekä hyvin kuvainnollinen teksti ystävävyydestä. Raimo Harisen ”kaksi runoa ystävyydestä” runo on uudenaikainen, ajassa oleva, ovela sekä yllätyksellinen.

 

Raimo Harisen runo:

 

Kaksi runoa ystävyydestä

 

Kun hyppäsin takki auki rakkauden junan vaunuun, luulin jo olevani pian perillä rauhassa.

Mutta erehdyin luulemaan pikajunaksi joka vie rantalomalla Rodokselle.

Se oli hidas ja tuskainen matka Sielun Jäämerelle.

 

Kuljimme Pelon ja Pettymyksen kautta

kohti Epätoivoa ja Surua.

Itkimme pysähdyspaikoilla

Köyhyydessä ja Avuttomuudessa.

Vaunut olivat niin täynnä,

että napit irtoilivat käytävillä.

Kun Tuska lähestyi, ja rotsi oli melkein jo tyhjä,

kuin tyhjästä sateisen sumun keskeltä  ilmestyi Ystävyyden asema.

Päätimme jäädä pois kaksin.

 

Ompelimme napit kiinni ja kuljimme kummallisen vakavina kasteiselle niitylle.

 

 

Lisäksi tapahtumassa jaettiin Kunniakirja Timoi Munnelle hänen karjalaisesta runosta

 

Tulipaccahat da ukonkuaret

 

Vilus, yön pimies

tulipaccahii kaccojes

tiähti kirboi taivahalpäi

kuldoi mual loittozel

 

Tulehiilavua raudua

ei käzi suvaice

kohmakkoloi käzii

ei kuldoi ukkaile

 

Ukonkuaret kezäyöl

kai värit ukon vyöl

lämmin mieli olis minul

Olisgo yhtenmoine sinul?

 

Kahtei täs comas kyläs

olizin sit ozakas

suvaicus da kacahtus

Meijän kahten ihastus

 

Olgah vilu talven peräl

tulipaccahien syttyjes

Olgah ukonkuari kezäl

lämmäm ilman vihmazes

 

Kahtei vaiku olizimmo

toine totu ukkuazimmo

tule minun kerale

phjazen muan perile

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

Louhitalolla tapahtuu

Hei kaikki Louhiteatterin ystävät!
 

Kasaamme Louhitalolle näyttelyä tammikuulle 2020 Louhiteatterin historiasta.

Pyytäisimmekin nyt ystävällisesti teil...

Onko sinulla Louhiteatteriin liittyviä valokuvaa, esinettä tai muistoa?

October 15, 2019

1/3
Please reload

Uusimmat kirjoitukset
Please reload

Search By Tags