Louhi -runokilpailun satoa

Louhi-runokilpailu, jonka aiheena oli Ystävyys osallistui 15 runoilijaa ja 45 runoa.

Runojen taso oli korkea ja hyvin monipuolinen, mukaan mahtui runomittaa ja modernimpaa tulkintaa olipa runoa karjalan kielelläkin.

Kilpailusarjoja oli kolme: Vellamo -sarja oli alle 15 v. Tähän sarjaan ei tullut yhtään runoa.

Tiera-sarja 16-18 v. Sarjaan tuli viisi runoa yhdeltä henkilöltä, ja Louhi -sarja 19-100 v, joka oli osallistujamäärältään suurin 14 osallistujaa.

Tuomaristossa oli kirjailija Esko-Pekka Tiitinen ja Kulttuuriyhdistys Louhi ry:n johtokunta;

Tuija Hirvonen-Puhakka /puheenjohtaja, Tuula Tirronen/varapuheenjohtaja/rahastonhoitaja ja jäsen Pauli Tahvanainen.

Louhitalossa 17.6.2016 klo 14- olleessa tilaisuudessa julkistettiin runokilpailun voittajat.

Tiera-sarja 16-18 v. Voitti nimimerkki Violet, enolainen Anna-Katariina Puhakka.

Arvosteluissa runosta: ”Sinä siellä,” lyhyt, hyvin rytmitetty ja sisältö iloinen sekä tunteikas. Erittäin sympattinen runo.

Sinä siellä: Meri

Hymy kasvoillaan vilkuttaen tyyni ja rauhallinen

odottaen ja rakastaen keskellä saari paikoillaan odottaen

en malta odottaa kutsuen luokseen lepäämään

milloin hänet nähdä saan ystäviään merten ja maan

nuo iloiset kasvot

monien vuosien takaiset

muuttumattomat

iloiset ja rauhalliset

Louhi-sarja 19-100 v. Ensimmäinen sija jaettiin nimerkki päivänkakkara, Polvelalainen Leena Pirinen ja Raino nimimerkin Joensuulaisen Raimo Harisen kesken.

Arvosteluissa Leena Pirisen ”Ystävyys” runosta todetaan, että runomittainen, lyhyt ja ytimekäs sekä hyvin kuvainnollinen teksti ystävävyydestä. Raimo Harisen ”kaksi runoa ystävyydestä” runo on uudenaikainen, ajassa oleva, ovela sekä yllätyksellinen.

Raimo Harisen runo:

Kaksi runoa ystävyydestä

Kun hyppäsin takki auki rakkauden junan vaunuun, luulin jo olevani pian perillä rauhassa.

Mutta erehdyin luulemaan pikajunaksi joka vie rantalomalla Rodokselle.

Se oli hidas ja tuskainen matka Sielun Jäämerelle.

Kuljimme Pelon ja Pettymyksen kautta

kohti Epätoivoa ja Surua.

Itkimme pysähdyspaikoilla

Köyhyydessä ja Avuttomuudessa.

Vaunut olivat niin täynnä,

että napit irtoilivat käytävillä.

Kun Tuska lähestyi, ja rotsi oli melkein jo tyhjä,